Pääsivu   Historia   Tuotteita   Työtä vai harrastusta?   Ajankohtaista   Linkit
         Kuvagalleria   Yhteystiedot

Henkilöhistoriaa

Risto Tavasti, syntynyt Kalajoella 1958.

Vietin lapsena paljon aikaa mummolassa, pappani sepänpajan ympäristössä. Siellä pajatyöt tulivat tutuiksi, osallistuminen oli lähinnä kokeilua palkeiden pumppauksessa. Isoisäni töistä muistan lähinnä sellaisia hämäriä muistoja, viikatteen karkaisuja jotain auranterien takomista sekä pajan hajun. Kaikki enoni olivat hyvin monitaitoisia metallitöissä, puutöissä ja koneiden korjauksessa.

Opin jo pienestä pitäen eräänlaisen omavaraistalouden; kaikki korjattiin itse niin pitkälle kuin mahdollista – esim. kirveiden varret veistettiin itse. Se kasvatti kovasti sellaista luovaa ajattelua, suunnittelutaitoa ja kokeilunhalua. Olen lapsesta asti harrastanut eri käsityötaitoja; puutöitä, hionut kiviä, piirtänyt ja maalannut.


Suuriin saappaisiin astumassa. Mukana myös seppä-isoisän
hattu ja piippu.

Koulut kävin normaalit. Töissä olin ensin keramiikkapajalla, missä sain ensi kosketuksen käsityöammattiin nykymuodossa. Seuraava työpaikkani oli konepajalla jossa hitsaukset tulivat tutuksi, isot porakoneet, sorvit ja ennen kaikkea metallin kuumamuokkaus.

Isoilla hydrauliikkaprässeillä puristettiin putkilaippoja öljyuuneissa kuumennetuissa isoissa aihioissa. Siinä kahdeksan vuoden aikana tuli mieleen aika monta juttua mitä kuumasta raudasta saa aikaiseksi – ja tulihan sitä monta juttua tehtyä iltahommina, kun uunit hehkuivat vielä punaisena.


Sitten löytyi vaimo Pulkkilasta ja muutto Pulkkilaan. Vaimon kotitilalla sitten maataloustöihin, siinä sivuissa turvesoilla ja maatalouslomittajana. Vuonna 1988 tila ostettiin omaksi ja rakennettiin talo. Koko ajan harrastelin maalausta, tein pienoismalleja, puuveistoksia ja metallitöitä. 90-luvun alussa oli taas aika miettiä uusia tuulia elämään. Aloin enemmän keskittyä sepän töihin; jututtelin vanhoja seppiä, kokeilin, harjoittelin, valmistelin kaikenlaista ja luin kaiken mahdollisen sepäntöistä. Aloin enemmässä määrin tekemään tavaraa myyntiä varten, ja vaikka olinkin pikkupojasta asti tehnyt niitä töitä, alkoi vaan tuntumaan siltä että tämä on sitä mitä haluan tehdä.

Sepäksi

Yhdeksänkymmentäluvun puolessa välissä kävin yrittäjäkurssin jossa oli ohjelmapalvelut, eräkokkaukset ja matkailu ohjelmassa vahvasti mukana. Sain paljon uutta intoa omaan yrittämiseeni.

Suomen sepät -yhdistyksessä olen ollut siitä asti, kun aloitin sepäntyöt yrittäjänä. Johtokunnassa olen kolmatta kautta. Omia mallistoja olen kehitellyt, mutta tilatut uniikkityöt ovat olleet kaikkein mieluisimpia tehtäviä. Olen saanut osallistua myös muutamaan isompaan projektiin. Lisäksi olen tuurannut opettajia ja pitänyt erilaisia taonta- puukko- ja varsijousikursseja PKTO:ssa, vankilassa ja kansalaisopistossa. Kärsämäen kansainvälisellä paanukirkon työleirillä pidin taonta- ja naulakursseja kolmena vuonna italialaisille, saksalaisille, ranskalaisille, espanjalaisille, hollantilaisille, yhdysvaltalaisille ja suomalaisille arkkitehtiopiskelijoille.

Pajatöihin piristykseksi on tullut mukaan miekka- ja kypärätilausten myötä eräänlainen keskiaikaharrastus; miekkoja, kypäriä, kilpiä ja keihäitä. Yleensäkin viikinkiaikaisia ja viikinkien sekä suomalaisten metsästys-, sota- ja tarvekaluja.

Minulla on ollut rauta-ajan varusteita näyttely Tillari Galleriassa, Pulkkilan kirjastossa ja Maakari shop -myymälässä. Olen myös osallistunut muutamaan keskiaikatapahtumaan sekä maatalousnäyttelyihin, erämessuille, talvimessuille, vapaa-ajan messuille, suurmessuille ja lukuisiin muihin pienempiin tapahtumiin ja työnäytöksiin.

Yksi suurimmista projekteista on ollut osallistuminen Kärsämäen paanukirkko projektiin. Teimme Lauri Jussilan kanssa työkaluja, tuhansia rakenne- ja paanunauloja, kurssia ja talkooväkeä varten. Lisäksi sakastin oven kaksikielinen lukko ja avain on minun käsialaa. Työskentely Panu Kailan ja monen muun osaajan kanssa oli todella antoisaa ja ikimuistoista.

Inkkaria ja länkkäriä

Minun ikäisistäni miehistä varmaan suurin osa on pikkunaskalina leikkinyt inkkari- ja länkkärileikkejä. 1960–70 -lukujen lännensarjat tuli katsottua varmasti kaikki. Myöhemmässä vaiheessa kiinnostuin siitä mitä se villilänsi oikein oli, ja olenkin kerännyt ison määrän alan kirjoja ja muuta materiaalia. Kokeilin lännen ratsastusta, valmistin mustaruutiaseita, asekoteloita, puukkoja, intiaanijousia, heitto kirveitä, tomahawkeja, päähineitä ja monenlaista muuta intiaanitarviketta. Olen hankkinut hyvän ystäväni kautta myös aitoja intiaanikäsitöitä. Tietenkin omistan muutamia stetsoneita, buutseja, kannuksia ja myös lasson. Keväällä 2005 olin koululaisten ympäristöleirillä tiipiin kanssa kertomassa intiaanikulttuureista. Leirille osallistui 840 oppilasta ja he saivat kokeilla kirveenheittoa.

Weteraanimoottorikerho Wanha Woima r.y:ssä olen ollut lähes alusta asti – pajatoiminnassa yli kuusi vuotta. Weteraanikonepäivien pajatoimintaan ja työnäytöksiin osallistun joka vuosi ja meillä on siellä kahden sepän paja. Vuonna 2005 perinnekeskukseen valmistui uusi myynti- ja työnäytekatos. Pajan luona on maamoottorikäyttöinen jousivasara, ahjot ovat kaikki poljettavia tai käsin pumpattavia. Tapahtuman luonteeseen ei kuulu mitään muovista eikä sähkökäyttöistä, jos se ei ole yli 50 vuotta vanhaa. Pukeutuminenkin vain vanhaan tyyliin! Työnäytöksissä tehdään vanhanajan tyylisiä töitä: taotaan auran teriä, viikatteita, nauloja, hakoja yms. Osallistun myös Zetorillani ja vanhalla Jaguar-mopedillani tapahtumaan mahdollisuuksien mukaan.

Sepän työ on vain pieni osa Wanhaa Woimaa, tapahtumassa on esillä moottorit, vanhat autot, moottoripyörät, mopedit, polkupyörät, hevostyökalut, vanhanajan puoti, erilaiset työnäytökset, savusauna ja iso rompetori. Kolmen päivän aikana kävijöitä on parhaimmillaan n.20 000! Kannattaa heinäkuun puolivälissä suunnata Oulaisiin, pajalla tavataan!


Risto Tavasti
Ojantakasentie 144
92600 PULKKILA

p.  0400 583 080