Isoilla hydrauliikkaprässeillä puristettiin putkilaippoja öljyuuneissa kuumennetuista isoista aihioista. Siinä kahdeksan vuoden aikana tuli mieleen aika monta juttua mitä kuumasta raudasta saa aikaiseksi – ja tulihan sitä monta juttua tehtyä iltahommina, kun uunit hehkuivat vielä punaisena.
Sitten löytyi vaimo Pulkkilasta ja muutto Pulkkilaan. Vaimon kotitilalla sitten maataloustöihin, siinä sivuissa turvesoilla ja maatalouslomittajana. Vuonna 1988 tila ostettiin omaksi ja rakennettiin talo. Koko ajan harrastelin maalausta, tein pienoismalleja, puuveistoksia ja metallitöitä. 90-luvun alussa oli taas aika miettiä uusia tuulia elämään. Aloin enemmän keskittyä sepän töihin; jututtelin vanhoja seppiä, kokeilin, harjoittelin, valmistelin kaikenlaista ja luin kaiken mahdollisen sepäntöistä. Aloin enemmässä määrin tekemään tavaraa myyntiä varten, ja vaikka olinkin pikkupojasta asti tehnyt niitä töitä, alkoi vaan tuntumaan siltä että tämä on sitä mitä haluan tehdä. |
|
Sepäksi
Yhdeksänkymmentäluvun puolessa välissä kävin yrittäjäkurssin jossa oli ohjelmapalvelut, eräkokkaukset ja matkailu ohjelmassa vahvasti mukana. Sain paljon uutta intoa omaan yrittämiseeni.
Suomen sepät -yhdistyksessä olen ollut siitä asti, kun aloitin sepäntyöt yrittäjänä. Johtokunnassa olin kolme kautta. Omia mallistoja olen kehitellyt, mutta tilatut uniikkityöt ovat olleet kaikkein mieluisimpia tehtäviä. Olen saanut osallistua myös muutamaan isompaan projektiin. Lisäksi olen tuurannut opettajia ja pitänyt erilaisia taonta- puukko- ja varsijousikursseja PKTO:ssa, vankilassa ja kansalaisopistossa. Kärsämäen kansainvälisellä paanukirkon työleirillä pidin taonta- ja naulakursseja kolmena vuonna italialaisille, saksalaisille, ranskalaisille, espanjalaisille, hollantilaisille, yhdysvaltalaisille ja suomalaisille arkkitehtiopiskelijoille.
Pajatöihin piristykseksi on tullut mukaan miekka- ja kypärätilausten myötä eräänlainen keskiaikaharrastus; miekkoja, kypäriä, kilpiä ja keihäitä. Yleensäkin viikinkiaikaisia ja viikinkien sekä suomalaisten metsästys-, sota- ja tarvekaluja.
Minulla on ollut rauta-ajan varusteita näyttely Tillari Galleriassa, Pulkkilan kirjastossa ja Maakari shop -myymälässä. Olen myös osallistunut muutamaan keskiaikatapahtumaan sekä maatalousnäyttelyihin, erämessuille, talvimessuille, vapaa-ajan messuille, suurmessuille ja lukuisiin muihin pienempiin tapahtumiin ja työnäytöksiin.
Yksi suurimmista projekteista on ollut osallistuminen Kärsämäen paanukirkko projektiin. Teimme Lauri Jussilan kanssa työkaluja, tuhansia rakenne- ja paanunauloja, kurssia ja talkooväkeä varten. Lisäksi sakastin oven kaksikielinen lukko ja avain on minun käsialaa. Työskentely Panu Kailan ja monen muun osaajan kanssa oli todella antoisaa ja ikimuistoista.
Inkkaria ja länkkäriä
Minun ikäisistäni miehistä varmaan suurin osa on pikkunaskalina leikkinyt inkkari- ja länkkärileikkejä. 1960–70 -lukujen lännensarjat tuli katsottua varmasti kaikki. Myöhemmässä vaiheessa kiinnostuin siitä mitä se villilänsi oikein oli, ja olenkin kerännyt ison määrän alan kirjoja ja muuta materiaalia. Kokeilin lännen ratsastusta, valmistin mustaruutiaseita, asekoteloita, puukkoja, intiaanijousia, heitto kirveitä, tomahawkeja, päähineitä ja monenlaista muuta intiaanitarviketta. Olen hankkinut hyvän ystäväni kautta myös aitoja intiaanikäsitöitä. Tietenkin omistan muutamia stetsoneita, buutseja, kannuksia ja myös lasson. Keväällä 2005 olin koululaisten ympäristöleirillä tiipiin kanssa kertomassa intiaanikulttuureista. Leirille osallistui 840 oppilasta ja he saivat kokeilla kirveenheittoa.
Weteraanimoottorikerho Wanha Woima r.y:ssä olen ollut lähes alusta asti – pajatoiminnassa yli kymmenen vuotta. Weteraanikonepäivien pajatoimintaan ja työnäytöksiin osallistun joka vuosi ja meillä on siellä kahden sepän paja. Vuonna 2005 perinnekeskukseen valmistui uusi myynti- ja työnäytekatos. Pajan luona on maamoottorikäyttöinen jousivasara, ahjot ovat kaikki poljettavia tai käsin pumpattavia. Tapahtuman luonteeseen ei kuulu mitään muovista eikä sähkökäyttöistä, jos se ei ole yli 50 vuotta vanhaa. Pukeutuminenkin vain vanhaan tyyliin! Työnäytöksissä tehdään vanhanajan tyylisiä töitä: taotaan auran teriä, viikatteita, nauloja, hakoja yms. Osallistun myös Zetorillani ja vanhalla Jaguar- mopedillani tapahtumaan mahdollisuuksien mukaan.
Sepän työ on vain pieni osa Wanhaa Woimaa, tapahtumassa on esillä moottorit, vanhat autot, moottoripyörät, mopedit, polkupyörät, hevostyökalut, vanhanajan puoti, erilaiset työnäytökset, savusauna ja iso rompetori. Kolmen päivän aikana kävijöitä on parhaimmillaan n.20 000! Kannattaa heinäkuun puolivälissä suunnata Oulaisiin, pajalla tavataan!
Seppämestari
Vuonna 2003 minuun otti yhteyttä mummon siskonpoika Tauno Pihjala, joka oli tehnyt sukututkimusta äitini suvun puolelta. Tutkimuksista selvisi, että suvussani oli ollut seppiä 10 sukupolven ajan, myös muutama seppämestari ja yksi seppämestarien oltermanni.
Tauno Pihlaja oli itse työskennellyt sähköyhtiössä ja on suorittanut oman alansa mestarin tutkinnon ja kun suvussa oli ollut seppämestareita jo 1700-luvun alusta hän sanoi, että 2000-luvulle pitäisi saada sukuun myös seppämestari ja tehtävä kuuluisi minulle.
Suomen Seppien johtokunnassa keskusteltiin aina mestarikoulutuksesta ja lupauduin mukaan jos koulutus saadaan aikaisesksi.
Vuonna 2007 alkoi koulutus Karjaan Kurssikeskuksessa, mietin tarkkaan lähtemistä kunnes eräs seppäystäväni pyysi mukaan. Tyttäreni Paula kuuli asiasta ja halusi että osallistun koulutukseen. Koska koko perhe oli sitä mieltä, että ei muutakuin menoksi päätin soittaa Karjaalle ja ilmoittautua mukaan mestarintutkintoon valmistavaan koulutukseen.
Tulin valituksi 13 muun sepän kanssa koulunpenkille. Sitten alkoivat monesti raskaat n.700 kilometrin pituiset matkat työviikkojen lopuksi Karjaalle. Ne sujuivat kumminkin porukalla mukavasti.
Erilaisia näyttötöitä alettiin tekemään jo alkuvaiheessa. Myös kirjalliset tehtävät tulivat tutuiksi netin kautta. Keväällä 2009 oli aika tehdä lopullinen näyttötyö. Siinä oli oma hommansa kun suunnitteli työn, joka piti ensin hyväksyttää. Sen jälkeen täytyi tehdä piirrustukset ja takoa työ.
Itse valitsin tähän työhön aiheeksi rautakauden varusteet. Valmistin miekan, kypärän, kilven ja niille lattiatelineen. Työajaksi oli annettu 100 tuntia, se ei riittänyt, mutta pitemmässä ajassa tuli ainakin kunnon työnjälki. Syksyllä 2009 sain kaikki osiot suoritettua ja oli hienoa soittaa Tauno Pihlajalle Riihimäelle, että tehtävä suoritettu.
 
|
)
)