|
Sitten löytyi vaimo Pulkkilasta ja muutto Pulkkilaan. Vaimon
kotitilalla sitten maataloustöihin, siinä sivuissa turvesoilla
ja maatalouslomittajana. Vuonna 1988 tila ostettiin omaksi ja
rakennettiin talo. Koko ajan harrastelin maalausta, tein
pienoismalleja, puuveistoksia ja metallitöitä. 90-luvun alussa
oli taas aika miettiä uusia tuulia elämään. Aloin enemmän
keskittyä sepän töihin; jututtelin vanhoja seppiä, kokeilin,
harjoittelin, valmistelin kaikenlaista ja luin kaiken
mahdollisen sepäntöistä. Aloin enemmässä määrin tekemään tavaraa
myyntiä varten, ja vaikka olinkin pikkupojasta asti tehnyt niitä
töitä, alkoi vaan tuntumaan siltä että tämä on sitä mitä haluan
tehdä.
Sepäksi
Yhdeksänkymmentäluvun puolessa välissä kävin yrittäjäkurssin jossa oli
ohjelmapalvelut, eräkokkaukset ja matkailu ohjelmassa vahvasti
mukana. Sain paljon uutta intoa omaan yrittämiseeni.
Suomen sepät -yhdistyksessä olen ollut siitä asti, kun aloitin
sepäntyöt yrittäjänä. Johtokunnassa olen kolmatta kautta. Omia
mallistoja olen kehitellyt, mutta tilatut uniikkityöt ovat
olleet kaikkein mieluisimpia tehtäviä. Olen saanut osallistua
myös muutamaan isompaan projektiin. Lisäksi olen tuurannut
opettajia ja pitänyt erilaisia taonta- puukko- ja
varsijousikursseja PKTO:ssa, vankilassa ja kansalaisopistossa.
Kärsämäen kansainvälisellä paanukirkon työleirillä pidin taonta-
ja naulakursseja kolmena vuonna italialaisille, saksalaisille,
ranskalaisille, espanjalaisille, hollantilaisille,
yhdysvaltalaisille ja suomalaisille arkkitehtiopiskelijoille.
Pajatöihin piristykseksi on tullut mukaan miekka- ja
kypärätilausten myötä eräänlainen keskiaikaharrastus; miekkoja,
kypäriä, kilpiä ja keihäitä. Yleensäkin viikinkiaikaisia ja
viikinkien sekä suomalaisten metsästys-, sota- ja tarvekaluja.
Minulla on ollut rauta-ajan varusteita näyttely Tillari
Galleriassa, Pulkkilan kirjastossa ja Maakari shop -myymälässä.
Olen myös osallistunut muutamaan keskiaikatapahtumaan sekä
maatalousnäyttelyihin, erämessuille, talvimessuille, vapaa-ajan
messuille, suurmessuille ja lukuisiin muihin pienempiin
tapahtumiin ja työnäytöksiin.
Yksi suurimmista projekteista on ollut osallistuminen Kärsämäen
paanukirkko projektiin. Teimme Lauri Jussilan kanssa työkaluja,
tuhansia rakenne- ja paanunauloja, kurssia ja talkooväkeä
varten. Lisäksi sakastin oven kaksikielinen lukko ja avain on minun
käsialaa. Työskentely Panu Kailan ja monen muun osaajan kanssa
oli todella antoisaa ja ikimuistoista.
Inkkaria ja länkkäriä
Minun ikäisistäni miehistä varmaan suurin osa on
pikkunaskalina leikkinyt inkkari- ja länkkärileikkejä. 1960–70
-lukujen lännensarjat tuli katsottua varmasti kaikki.
Myöhemmässä vaiheessa kiinnostuin siitä mitä se villilänsi
oikein oli, ja olenkin kerännyt ison määrän alan kirjoja ja
muuta materiaalia. Kokeilin lännen ratsastusta, valmistin
mustaruutiaseita, asekoteloita, puukkoja, intiaanijousia, heitto
kirveitä, tomahawkeja, päähineitä ja monenlaista muuta
intiaanitarviketta. Olen hankkinut hyvän ystäväni kautta myös
aitoja intiaanikäsitöitä. Tietenkin omistan muutamia
stetsoneita, buutseja, kannuksia ja myös lasson. Keväällä 2005
olin koululaisten ympäristöleirillä tiipiin kanssa kertomassa
intiaanikulttuureista. Leirille osallistui 840 oppilasta ja he
saivat kokeilla kirveenheittoa.
Weteraanimoottorikerho Wanha Woima r.y:ssä olen ollut lähes
alusta asti – pajatoiminnassa yli kuusi vuotta. Weteraanikonepäivien
pajatoimintaan ja työnäytöksiin osallistun joka vuosi ja meillä
on siellä kahden sepän paja. Vuonna 2005 perinnekeskukseen
valmistui uusi myynti- ja työnäytekatos. Pajan luona on
maamoottorikäyttöinen jousivasara, ahjot ovat kaikki poljettavia
tai käsin pumpattavia. Tapahtuman luonteeseen ei kuulu mitään
muovista eikä sähkökäyttöistä, jos se ei ole yli 50 vuotta
vanhaa. Pukeutuminenkin vain vanhaan tyyliin! Työnäytöksissä
tehdään vanhanajan tyylisiä töitä: taotaan auran teriä,
viikatteita, nauloja, hakoja yms. Osallistun myös Zetorillani ja
vanhalla Jaguar-mopedillani tapahtumaan mahdollisuuksien mukaan.
Sepän työ on vain pieni osa Wanhaa Woimaa, tapahtumassa on
esillä moottorit, vanhat autot, moottoripyörät, mopedit,
polkupyörät, hevostyökalut, vanhanajan puoti, erilaiset
työnäytökset, savusauna ja iso rompetori. Kolmen päivän aikana
kävijöitä on parhaimmillaan n.20 000! Kannattaa heinäkuun
puolivälissä suunnata Oulaisiin, pajalla tavataan!
|
)
)